Arciel's Capteur de Rêves

Mona on Arciel-kennelin kasvatti, 27.06.2007 syntynyt eli kolme vuotiasbriardnarttu. Sen säkäkorkeus on 62cm ja sen pääharrastuslaji on tällä hetkellä paimennus ja maastoesteet. Koiran omistaa Arpapeliä, Repo.

Mona Arpapelissä

Lopulta päästiin sateen lilluttamalle Ketunmutkan kotitielle, ja tiesin mitä olisi luvassa. Tarhasta kurkki bortsut ja Paga umpimärkinä ja kuraisina, koska olin jättänyt ne tarhaan siksi aikaa. Laskin toiset ulos ja Monan irti, ja tutustuminen alkoi. Monasta tuli laumanjohtaja, ja se meni asteikossa silloisen laumanjohtajan, Feran ohi. Tosin ei ihmekään. Mona löysi nopeasti paikkansa Ketunmutkalaisten joukossa, muttei löytänyt sitä parasta ystävää sitten millään, vaan viihtyi kuitenkin selkeästi omistajan luona. Monaa en ole tarhaan pistänyt, toisin kuin toisia koiria jos lähden kauppareissulle tms.. niin saavat odottaa ulkona jos on hyvä sää. Mona kuitenkin vaeltelee kaiken uroksen Ain kanssa pihalla aina vapaana ja toimittaa vahtikoiran virkaa. Koskaan se ei ole ilman lupaa pihalta lähtenyt tai sellaista taipumusta ole osoittanut. Kerran sitten oli kaveri tulossa kylään kun en itse ollut kotona ja Mona ja Ai yhdessä tekivät selväksi, ettei tälle pihalle ole tulemista. Kaveri soitti kun olin kaupan kassalla että mitä hirviöitä minulla on pihalla, ja nauraen sitten tutustutin kaverin koirille. Se jälkeen ei ole ollut ongelmia, mutta on se mukava tietää, ettei taloon pääse ihan kuka hyvänsä, kun on uskolliset vahdit pihalla. Ketunmutkasta Mona siirtyi mukanani Arpapeliin.

Monan kanssa koulutus on sujunut pääosin ongelmitta. Se motivoituu omistajan kehusta ja yllättävän hyvin suostuu erilaisiin liikkeisiin. Koiratanssikoiraa siitä tuskin kuitenkaan koskaan tulee. Yhteisymmärrys sujui alusta asti, ja narttu toimiikin itsevarmasti ja omalla hölmönnäköisellä, nopealla mutta hieman kömpelöllä tavallaan. Koira jaksaa toistoja vaikka tunteja putkeen, eikä tunnu väsyvän sitten millään. Sen ainoa koulutuksellinen ongelma on, että sen kanssa pitääkin treenata ahkerasti, sillä se on toisinaan huolimaton esimerkiksi sivulle tulo-liikkeessä. Kisoissa nartun kanssa on mukava olla, ja se tekee kaiken aina kuten treeneissäkin. Mona on pidättyväinen vieraita kohtaan, kunnes näkee että omistaja hyväksyy heidät, ja sitten vasta suostuu häntä heiluen tutustumaan. Lapsia kohtaan se on aina ystävällinen.

Lempilenkki on varmasti Monan kanssa silloin kun se saa olla irti ja juosta metikössä niin paljon kuin sielu sietää. Vaikka se kotioloissa onkin kovin rauhallinen, niin kun se lasketaan irti, se ottaa kaiken ilon irti ja juoksee milloin mihinkin suuntaan ja tarjoaa keppiä heitettäväksi. Koira on valloittava näky kun se juoksee pitkä turkki liehuen ympäri metsää. Ja sen jälkeen on sitten se hirveä episodi kun pitää siistiä koiran turkki niistä kävyistä ja kepeistä, mutta onneksi narttu seisoo hiljaa paikallaan, vaikka kuonollaan vähän tökkii että "älä nyt viitsi. Ei likä ketään tapa.". Pesujen ja muiden kanssa on sama, mutta koskaan narttu ei rimpuile, vaikka siitä näkeekin ettei se tykkää.

i.Haavéze's Débardeur (evm).	ii. evm
	ie. evm
e. Arciel's Rossignol Progné (evm).	ei. evm.
	ee.evm.

Mona on ranskantuonti narttu, joten en ole täysin perillä sen sukujuurista, muutakuin että sen emä on ollut maatilalla lehmäpaimenena, sekä isä on toiminut taas näyttöpuolen ja käyttöpuolen kisoissa mainiosti.